Koulutusviennistä Hämeen airut

Oman koulutuksellisen lähitarjontamme ja niiden toistuvien organisatooristen järjestelyn kiireellistäminä, me olemme maakunnassamme vaarassa jäädä paitsi koulutusvientitoiminnasta. Emme ole maakuntamme kehittämistoiminnassa mielestämme osanneet vielä riittävästi huomioida, että esimerkiksi eLearning – palvelujen maailmanlaajuiset markkinat olivat vuonna 2009 27.1 miljardia dollaria eli noin 19 miljardia euroa Ambient Insight raportin:”The Worldwide Market for Self-paced eLearning Products and Services: 2009-2014 Forecast and Analysis” mukaan. Ja kysyntä on kasvamassa niin, että saman raportin perusteella markkinoiden ennustetaan nousevan vuonna 2014 jo 49.6 miljardiin dollariin.

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä (29.4.2010) on linjattu nippu toimenpiteitä ja tavoitteita, joita maassamme olisi tehtävä, jotta pääsisimme liikkeelle koulutusviennissämme ja osallisiksi näistä markkinoista. PISA-tulosten perusteella me emme ole aivan huonoimpia koulutusosaajia, mutta ongelmamme on henkinen. Me emme osaa ajatella koulutuspalveluja samalla tavalla tuotteiksi kuin mitä me jo osaamme ajatella esimerkiksi energiatehokkaan asumisen konsultointipalveluista.

Näkökulmiemme on kuitenkin muututtava ja omasta osaamisesta huolehtimisen lisäksi, meidän on opittava ajattelemaan koulutusta myös omana vientialanaan. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä koulutusosaamisemme tulevaisuutta linjataan näin: ”Koulutuskauppa on kuitenkin kansainvälisesti kasvava markkina, minkä vuoksi koulutusvienti tarjoaa Suomelle paljon mahdollisuuksia. Tavoitteena on, että Suomi on yksi maailman johtavista koulutukseen ja koulutusjärjestelmän laatuun perustuvista talouksista, ja että koulutuksen osuus Suomen kokonaisviennistä kasvaa merkittävästi vuoteen 2015 mennessä.”

Nyt on korkea aika oppia ajattelemaan koulutusta kaupan välineenä ja keskityttävä kehittämään tätä tulevaisuuden osaamisklusteria maakunnassamme. Tarvitsemme koulutusviennin osaajien koulutusta ja heille suunnattuja koulutusohjelmia, tarvitsemme koulutusvientiin erikoistuvia ja jo koulutusvientimarkkinoilla toimivia yrityksiä ja alkuvaiheessa tarvitsemme myös koulutusvientiteollisuutemme pääomasijoittajia. Hyvä tapa startata olisi löytää klusterikumppaniksi markkinoilla jo toimivia yrityksiä, joita esimerkiksi Yhdysvalloissa on pilvin pimein. Sen sijaan, että lähdemme nyt pohtimaan kovin monia vuosia, kovin suurilla resursseilla, luokanopettajankoulutuksen takaisinsaantia, olisi huomattavasti toivottavampaa miettiä maakunnallista hämäläisen koulutusvientiteollisuuden käynnistävää klusterihanketta, joka sopisi oivallisesti maakuntaan perustetun HOCin tehtäväksi.

Ai niin, mutta ennen kuin päätetään taas aloittaa uutta yhteistyötä rakentamalla sille ensitöiksi uudet toimitilat ja uusia seiniä, olisi varmasti tällä kerralla fiksumpaa lähteä ensin kehittämään yhteistyöprosesseja ja yhteistyöhön liittyvää henkistä ja sosiaalista osaamista, nykyisten seinien sisällä.

Sara

2 kommenttia artikkeliin “Koulutusviennistä Hämeen airut”
  1. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Madam Sara, hieno avauskirjoitus!

    1. Kerron esimerkin Suomen koulutusviennin alkuajoilta 1990-luvulta.

    Olin toimitusjohtajana kaupungin omistamassa koulutusorganisaatiossa. Noin vuonna 1996 allekirjoitin Moskovassa nosturialan koulutusta ja konsultointia harjoittavan yhteisyrityksen perustamisasiakirjat. Osapuolina olivat edustamani Forssan omistama liikelaitos, Moskovan kaupungin rakennusvirasto ja Venäjän valtion keskusvirasto, jolle kuuluivat mm. työturvallisuusasiat (en muista viraston nimeä). Käytin avustajina toimitusjohtaja Pekka Niskaa ja hänen hyvin tuntemaa moskovalaista asianajajaa. Samalla reissulla Moskovan rakennusvirasto osoitti tilat, jossa koulutus aloitetaan. Vuokrausehdot olivat edulliset. Lisäksi sovin Niskan kanssa koneiden ja laitteiden vuokrauksesta hänen Moskovassa toimivalta yritykselta. Sieltä löytyi myös suomea ja venäjää täydellisesti osaava kouluttaja (insinööri), jolla oli pedagoginen koulutus ja kokemusta nosturialan koulutustehtävistä Suomesta.

    Mutta kuinka ollakaan? Forssan kaupunginhallitus kielsi sopimuksen toimeenpanon, vaikka liikelaitoksen tuloskunto oli hyvä ja se oli lähes velaton. Puheenjohtaja Unto Lundell (vas.) ja kaupunginjohtaja Reijo Timperi (sd.) olivat erityisen aktiivisia.

    Onneksi asiakirjoissa oli maininta, että sopimus sitoo Forssan kaupunkia, kun liikelaitoksen johtokunta on sen hyväksynyt. Tämä kohta pelasti minut hankalalta tilanteelta. Johtokunnan hylättyä hankkeen ilmoitin tilanteen asianajajalle. Maksoin hänen laskun ja tiedotin kielteisen päätöksen sopimuskumppaneille.

    Jos yhteisyritys olisi perustettu ja polkaistu toimintaan 1997, se hallitsisi melko varmasti edelleen laajoja Venäjän nosturialan koulutusmarkkinoita. Palkkalistoilla olisi todennäköisesti nyt vähintään kymmeniä kouluttajia.

    2. Kehittämiskeskus Oy Häme voisi ottaa ohjelmaansa koulutuksen viennin edistämisen Hämeenlinnan seudulta. Tänne pitäisi haalia ja perustaa koulutussektorille yrityksiä. Niille löytyy eri lähteistä kehittämis-, startti- ja riskirahoitusta.

    3. Julkisten oppilaitosten (kuten Hamkin ja Tavastian) tulee pysytellä perustehtävissään. Niiden on kansainvälistyttävä, mutta koulutuksen viennin pitää olla yritysvetoista. Toki julkiset oppilaitokset voivat olla yrityksissä mukana merkitsemällä pienen osan osakepääomasta. Enemmistä taloudellisista panostuksista on pidättäydyttävä.

  2. avatar Sara Kaloinen sanoo:

    Sir Leo, tehän imartelette 😉

    Kuvaamasi tapahtumaketju ei ole maakuntamme ainoa. Sain tänään puhelun, missä minulle kerrottiin aivan vastaavanlainen kokemus. Ideoidun, mallinnetun, markkinoidun ja testatun koulutuspalvelutuotteen lento loppui siihen pisteeseen, kun se olisi ollut valmis myyntiin tuottamaan siihen investoituja pääomia takaisin.

    Kehittämiskeskus Oy Hämeen liittämisestä mukaan koulutusvientiverkostoon olen kanssasi samaa mieltä. Se tuottaisi juuri sitä osaamista ja kanavia, joita kuvasit ja toisi oleellista lisäarvoa verkostolle.
    Liekö ”kokemuksen syvää rintaääntä” mukana määrittelyssäsi koulutuskuntayhtymien roolista. Vaikea minunkin on nähdä Export Ltd – kylttejä niiden katoilla.

    Pienellä yleistyksellä voisimme tulkita näistä signaaleista, että ideoita, tahtoa (motivaatiota), taitoa (osaamista) ja tavoitteita (visioita) on tähän kehityssuuntaan maakunnassamme jo olemassa, mutta mikä jarruttaa, ja millä tämän jarrun saisi vapautettua?

    Kaiken tämän nyökyttelyn jälkeen, löysin yhden elementin mistä en ole aivan varma. Vierastan vähän nimittäin ajatusta siitä, että koordinointivastuu annettaisiin heti yhdelle organisaatiolle. Oma kokemukseni kun on, että siitä syntyy sitten sellaista mitä on aina ennekin syntynyt kyseisestä organisaatiosta, ja minusta tämä asia kaipaisi nyt jotain toisenlaista lähestymistapaa.

    Kuitenkin olisi huolehdittava että asia etenisi, niin tai siis lähtisi etenemään, melko pian. Tietääkö esimerkiksi joku, mitä tämän teeman ympärillä on jo tällä hetkellä tekeillä? Olisi kiva saada listausta, jos esimerkiksi käynnissä on jo koulutusvientihankkeita tai edes aikeita.

    t. Sara

Jätä kommentti

Sinun tulee olla kirjautunut jättääksesi kommentin.

css.php