Pinkkiä koirankakkaa!

Vappuaattona tuli oltua riehakas. Ostin Rengon Salesta ihan ilmapalloja ja serpentiiniä. Halusin tuoda rekvisiitalla vähän hulabaluuta meille. Kotona 6½ kuukautinen koiranpentumme otti mamin töistä vastaan kuten aina, eli sotki vaatteet ja pureskeli kaulahuivin. Mutta nyt päätin tuoda riemua hänellekin ja puhalsin viisi rullaa serpentiinejä pihaamme. Niitä olikin ihan kiva jahdata, mutta kun mami puhalsi pinkin ilmapallon ja heitti sen ilmaan, niin siitähän ne juhlat vasta alkoivat. Iloa kesti 1½ minuuttia. Kuului PAM ja pian karvakorva mällysti pinkkiä palloa suussaan kuin mami Hubbabubba-purkkaa aikanaa. Etiäinen jo oli kertonut, että ei ehkä kannattaisi antaa ilmapalloa koiralle, mutta kun sitä ei tottele niin farssin siemen on kylvetty. Toisin kuin muoviset lintujen talipallosuojukset, tämä oli niin houkutteleva saalis että sitä ei haluttu antaa pois millään. Vaikka sormeni oli pennun kidassa ja pentu pihtiotteessa jalkojen välissä se onnistui nielaisemaan aarteensa.

Hauskaa Vappua! Todella. Säntäsin äkkiä lukemaan mitä pentu oli sisäänsä saanut. Ilmapallopussin tuoteselosteessa kerrottiin, että materiaali oli luonnon kumia. Ei saa antaa alle 8-vuotiaalle lapselle, koska saattaa aiheuttaa tukehtumisvaaran. No haloo hei, entäs jos lemmikki syö sen? Millaisia vaaroja siitä seuraa? Kumiallergiaa? Entä hajoaako se koiran vatsassa? Kulkeutuuko se luonnollista tietä läpi ruoansulatuksessa? Kuoleeko koirani nyt? Missä on vappuattona päivystävä lähin eläinlääkäri ja milloin pitää lähteä hätäleikkaukseen? Kun valtaosa kansalaisista asetteli valkolakkia päähänsä ja korkkasi ensimmäisiä kuohuviinipulloja auki, minä luin netissä ilmapalloista ja koiran ruoansulatuksesta. Koska koira ei oksentanut palloa heti ulos, se oli ilmeisesti matkalla eteenpäin sen vatsassa. Siinä sitä siten odoteltiin vappuaatto ja vappu. Tarkkailtiin onko koira yhtä vilkas kuin yleensä, onko siinä jotain outoa oiretta, liikkuko se normaalisti ja koskaan aikaisemmin en ole niin suurella ilolla ja uteliaisuudella tervehtinyt koiranpennun kakkipökäleitäkään. Vapun päivä oli ehtoossa, mutta pinkkiä kakkaa ei näkynyt.

Hermo petti ja soitin tutulle eläinlääkärille. Hän tiedusteli oliko koira oksentanut, sillä suolistotukoksissa se oksentaisi. Entä oliko pallossa pitkää narua, sillä se saattaisi olla vaikea ulostaa. Koira ei ollut oksentanut ja luojan kiitos pallossa ei sentään ollut narua, onnittelin itseäni. Kaikilta osin koira söi, joi ja liikkui ihan normaaliin tapaansa, mutta pinkkiä kakkaa ei näkynyt. Sain reseptiksi odottaa sen luonnollista poistumista.

Odottavan aika on pitkä. Tuona aikana ehdimme kylpeä paljussa kolmena iltana, pilkkoa polttopuita 3 mottia, haravoida pihan, kääntää liljapenkin ja laajentaa kukkamaata, pitää risusavotan, keittää kolmet aamukahvit ja aika monet väli- ja päiväkahvit, aterioida viidesti, käydä kaupassa, pestä auton, osallistua sukulaispojan kastetilaisuuteen, nukkua 27 tuntia ja tavata tuttaviammekin. Mutta pinkki koirankakka ei näyttäytynyt hyvästä seurannasta huolimatta.

Huonoa omaatuntoani liennyttääkseni olen palvellut karvakorvaamme viiden tähden serviisillä viimeiset 72 tuntia. Kävelylenkkejäkin on tehty normaalien kolmen sijasta neljästi päivässä ja tänään karvakorva pääsi riehumaan kaupunkilaisserkkunsa kanssa moneksi tunniksi. Silti epätietoisuus on vaivannut ja omalla typeryydelläni aiheuttama mahdollinen kipu ja tuska karvakorvallemme ovat kalvaneet vappufiiliksiäni yhtä monta tuntia.

Palasimme karvakorvan kanssa hetki sitten naurun päivän iltakävelyltä. Auringon säteet heijastivat metsätien reunaan ja huomioni kiinnittyi luonnottoman väriseen pinkkiin läiskään. Lähempi tarkastelu poisti kalvavan epätietoisuuteni.  JIHUU, sillä siinähän Se Pinkki Ilmapallo köllötti täysin kuosissaan, vain vähän ruskeita vauhtiraitoja saaneena. Helpotukseni oli suunnatonta, kunnes oivalsin että me emme olleet kävelleet sen paikan ohitse, saatikka tehneet tarpeitamme siinä paikassa koko vappuviikonloppuna. Pinkin ilmapallon seikkailu löytöpaikalle oli siis saanut jatkoa jonkun toisen luontokappaleen toimesta. Todennäköisesti asialla oli ollut lintu, toivon että ei sentään kettu tai ilves olisi myös saanut sitä sisäiseksi riesakseen. Mutta olipa niin tai näin, pinkin ilmapallonmatka on nyt päättynyt. Poltin sen, sillä en enää kehdannut lähettää sitä Karanojan kaatopaikalle useampienkin eläväisten riesaksi.

Mitähän niille 33 kuormalavalliselle jätettä tapahtuu, joita kerättiin vapusta talteen pelkästään Kaisaniemen puistosta? Itseäni tämä pinkin koirankakan tarina kasvatti kovasti ymmärtämään luonnon kiertokulkua. Jatkossa en osta vappukrääsää, enkä muutakaan turhaan luontoamme kuormittavaa hömppäpömppäkrääsää. Joululahjatkin taitavat saada sanomalehtikääreen peitokseen ensi talvena jos jotain peitettä kaipaavat.  Ja kuin kiitokseksi tälle päätökselleni, lensi puiden korkeudella ylitsemme upea 21 joutsenen parvi, sillä istuin piharapuilla tätä kirjoittamassa.

Luonto palkitsee hyväntekijänsä! Anteeksi Jippo, mami on ollut tosi tyhmä.

Jätä kommentti

Sinun tulee olla kirjautunut jättääksesi kommentin.

css.php