Alkukankeutta ja rimakauhua

Blogi. Mikä kumma minuun meni kun hetken mielijohteessa päätin, että lähden minäkin mukaan aikakautemme avoimeen kerrontaan ja mielipiteen ilmaisuun.  Blogitunnusten saamisen jälkeen iskikin tämän touhun aloittamisessa rimakauhu. Oli otettava aikalisä ja vahvistettava uskoa lukemalla muutama sosiaalista webbiä käsittelevä yleisopus ja lopulta myös käsikirja blogeista ja bloggaamisesta. Kiitokset Tuomas Kilvelle, että uskalsin tehdä tämän avauskirjoitukseni, vaikken mitään yritäkään;-)). Hankkimieni kirjojen hinnoista voisi päätellä, että kysyntää aiheen kirjallisuudella riittää, sillä alepinosta niitä ei löytänyt. Tulkintani on, että bloggaaminen on siis edelleen muodissa. Jonkun Ruususen kirjan ostinkin taannoin jo sen ilmestymispäivänä ale-hinnalla. Siinä oli kauppias osannut nähdä ilmiön elinkaaren melko osuvasti.

Itsekertauksena. Olen syntynyt Höyhensaaressa (legendaarinen lastensairaala ydinkeskustassa), kasvanut aikuiseksi kaupungin pohjoisosassa Tuuloksessa ja päätynyt keskustaajamakauden jälkeen viettämään aina vain enemmän aikaa kaupungin eteläosassa Rengossa.  Hämeenlinnalaisuudesta tiedän vajaa 40 vuoden ajalta asukaskokemuksina ja pieninä pistäytymisinä kunnallisessa päätöksenteossa. Ulkopaikkakuntalaisena olen elämää maalaiskaupungissamme tarkkaillut muutaman vuoden ajan.

Ammattini ovat vaihtuneet juurikkaanharventajasta palvelukoordinaattoriksi ja pääsääntöisesti niihin on aina liittynyt viestintää ja markkinointia. Äiti en ole, mutta täditän ihan satasella. Kotonani asuu kaksi miestä. Heistä toisella on vähän karvaa korvissa ja toisella huomattavan paljon enemmän. Vähäkarvaisempi haluaa pysyä poissa blogistani ja koska rakastan ja kunnioitan häntä, ei hänestä jatkossa mainita sanaakaan. Karvakorva puolestaan osaa ilmaista itseään huonemmin ja päätellen siitä että istuu nytkin vieressäni tarkkailemassa kirjoittamistani ei pistä pahaksi vaikka tulisi jatkossa mainittuakin täällä.

Arkipäiväni kuluvat pääsääntöisesti reseptillä: aamustelua 3h, työpuuhastelua 8h, suhteilua 4h ja umpiunta 9h. Viikonloppuisin työpuuhastelu muuttuu kotityöpuuhasteluksi. Suhteilu sisältää milloin mitäkin, kuten opiskelusuorittamista, kaverikohtaamisi, sukulointeja, tvn toljotusta ja jatkossa varmaan myös kyläyhdistystalkoita. Melko tylsä perusresepti, mutta sen selkeys ja yksinkertaisuus nostattavat aromit arvoonsa.

Mottoni on mielestäni melko raju, mutta aina vaan se palaa ajatuksiini elämän tarkoitusta pohtiessani. ”Yksin tänne synnytään, yksin kuollaan ja välimatka näiden etappien välillä on yritystä ja erehdystä tulla toimeen toisten kanssa.”

Mistä olen ajatellut kirjoitella? Kokemuksistani maalaiskaupungissa elämisestä, yhteiskunnallisten ilmiöiden impulsseista, ajankohtaisista tapahtumista, koiranpennun aikaansaannoksista, painonhallintakokemuksista ja kaikista muista tähtitaivaan alla paljussa pohdituista reflektoinnin tuotoksista.

Mitä siis ajattelen keinoista valtionapujen kotiuttamiseksi hämeenlinnalaisille, valtakunnallisesta eläkeikäkysymyksestä, kaupungin santa-auton bongaamisesta Kaloisissa ja MM-hiihtomitalien aikaansaamasta vaivaantumisesta selviää lähitunteina.

Kommentti artikkeliin “Alkukankeutta ja rimakauhua”
  1. Hei, tämä on kommentti.
    Poistaaksesi kommentin, kirjaudu sisään ja lue artikkelin kommentit. Jokaisen kommentin kohdalla linkki, jonka avulla voit halutessasi muokata sitä tai poistaa sen.

Jätä kommentti

Sinun tulee olla kirjautunut jättääksesi kommentin.

css.php